Syksyisin aina iskee käsityövimma. Minulla se ei aiheuta sen kummemmin valmiita töitä, mutta innostus on kova. Lainailen paljon käsityöaiheisia kirjoja ja suunnittelen tekeväni kaikkea kaunista ja hienoa.

Yksi syksyllä selaamistani kirjoista oli Stich 'n bitch koukussa. Mitään suuria ihastuksen huudahduksia kirja ei aiheuttanut, mutta muutama mielenkiintoinen malli sieltä löytyi. Yhdestä jopa innostuin niin, että hommasin langat.

Kirjaa uusittiin aika monta kertaa, mutta kun sain homman alkuun, se sujuikin yllättävän nopeasti. Virkkasin itselleni merinovillasta villatakin! Ohjeet eivät olleet mitenkään mahdottoman selkeät tai kenties tulkitsija teki asioista vaikeampia kuin mitä ne oikeasti oli. Itse siemenvirkkaus, jota virkattiin koko työ, tuotti ongelmia. En ymmärtänyt! Virkkasin ja purin useampaankin otteeseen. Onneksi selitys löytyi netistä ja pääsin kunnolla vauhtiin.

Tällainen siitä tuli. Aivan mitättömän näköinen rääsy näin roikkuen, mutta ihan mukiin menevä päällä. Kuvassa sävykin on ihan väärä, sillä väri on oikeasti petrooli. Pieniä ongelmia oli kauluksen istuvuuden kanssa, mutta pitää vielä kostuttaa ja muotoilla uudestaan, jos siitä hiukan istuvampi tulisi. Koska lankaa jäi vähän yli virkkasin vielä vyön, jolla saan takin kurottua kiinni. Pikku vioista huolimatta ihan käyttökelponen takki :)

Lankana oli Rowan Big Wool. Olisikohan mennyt n.750 g ja koukku taisi olla 9.

Näitä revontulihuivia on netti pullollaan, mutta se ei minun ihastustani vähennä, sillä tämä on aivan ihastuttavan upea huivi. Edellinen revontulihuivini oli tehty punaisesta Vironvilla langasta. Samalla kertaa oli ostanut toisenkin vyyhdin samaa lankaa, mutta turkoosina. Aloitin sen viime keväänä, mutta vasta tänä keväänä rupesin urakoimaan huivin valmiiksi ja alta kuukaudessa se oli valmis. Minun mittapuullani (neuletahtini yhdistettynä pariin tuntiin/viikko, mitä ehdin iltaisin neulomaan) se oli nopeasti tehty.

En taas tiedä kuvan laadusta... Värit ovat syvempiä, kuin tuossa antavat ymmärtää, mutta uskokaa, upea se on :). Olen oikein tyytyväinen tuotokseeni ja valmistusnopeuteen. Luulenpa, ettei tämä jää viimeiseksi, mutta ihan heti en uutta aloita. Tällä hetkellä puikoilla on ihan toisenlainen huivi :)

Meillä on yksi nukkekoti. Se kuuluu harvoihin leluihin, jotka kelpaisivat molemmille. Se on esikoisemme huoneessa ja hän varjelee sitä kuin kalleinta aarrettaan. Pikkusisko pääsee leikkimään sillä vain erityistilanteissa, tai kun hän ei ole kotona.

Töissä oli kaksi kapeaa pahvilaatikkoa, jotka olin heittämässä pois. Olin laittanut ne päällekäin suut sivullepäin ja kas, sehän oli kuin ilmetty nukkekoti. Laatikot siis lähtivät mieheni suureksi riemuksi kotiin :). Tapahtui suuri ihme -suunnittelin, toteutin ja viimeistelin. Kaikki vielä saman päivän aikana.

Tyttäremme olivat vielä yhdessä askarrelleet taloon kaarioven. Nerokasta, jollen sanoisi :). Paremman puutteessa tämä kelpaa. Tyttönen kovasti ihastui taloon, vaikka eihän se oikeaa nukkekotia voita.

Takaseiniin on liimattu ihan tavallista värillistä paperia. Ikkunat tai taulut, kuinka vaan, on jostain omista varastoistani. Tytöt ovatkin ehtineet jo itsekin seiniä koristelemaan. Prinsessan tuoli ja peilipöytä ovat pienen prinsessa ruusussetin kalustoa.

Molemmissa kerroksissa on lamput. Toinen tehty parittomasta leveähköstä pullon korkista ja alemman kerroksen lamppu on tehty tuikun alumiinikuoresta. Tuolit ovat Etelä-Amerikan tuliaisia. 

Pesukone on tehty pikkukakkosen taitoset ohjelman ohjeilla. Tuli tosi kiva. Nuoremman tyttösen kanssa se tehtiin ja hyvin onnistui, mitä nyt hiukan tasausongelmia. Vaan kun 5-v ne leikkasi, niin eivätpä ne menoa haittaa. Lattiaharja on myös tehty samoilta taitoset sivuilta löytyvillä ohjeella rutkasti soveltaen.

Prinsessan kuva on prinsessa suklaakonvehdin kuori. Sitä ei saanut heittää roskiin ja hyvä niin. Kovin on kaunis tauluna ;)

Tämä oli kyllä kiva pikku projekti. Parasta tietysti on, että talo on ollut mukavasti käytössäkin. Näin saatiin roskista käyttötavaraa :)

Vietimme tässä taannoin tyttäremme 10-v synttäreitä. Äiti oli vähän väsynyt ja delegoi kakkujen koristelun sankarille. Ensimmäisen kakun hän jaksoikin koristella kiitettävästi. Toisen kanssa alkoi jo takkuamaan.

Haasteita ensimmäisen kakun tekemisessä aiheutti se, että kakun piti olla gluteiiniton. Tehtiin 3 kääretorttupohjaa, johon tuli jauhoksi pelkkää perunajauhoa. Välissä oli rahkaa ja sulatettua suklaata. Kostututus appelsiinimehulla.

Tässä edelleen opettelen kuvaamaan ja tavoiteena oli hämärä, tunnelmallinen kuva. Onnistumisesta en nyt ole niin varma, mutta harjoitellaan, harjoitellaan.

Tämänkin kuvan omasta mielestäni rajasin vähän toisin... No, asia näkyy kuitenkin. Pohjana 7 munan suklaakakkupohja. Päälle on sankari valellut kermaa ja raastanut suklaata. Mies täytti tämän kakun, joten en muista, mitä siinä välissä oli. Ehkä joku raikas lime-tuorejuusto ja vaniljavaahtoa...

Kaverisynttärien teemana oli tiede. Teimme pääasiassa etikalla, soodalla ja astianpesuaineella näyttäviä tulivuoria (kuva) ja tehtiin muovipum.

Lisäksi imaistiin kanamuna pulloon ja tehtiin norsun hammastahnaa (siihen tarvittiin lisäksi tuorehiivaa, jolla koe ei toiminut kamalan hyvin ja vetyperoksidia).

Osa lapsista tykkäsi kovastikin, osa oli vähän varovaisempia. Ohjeiden kuuntelu oli vähän mitä oli, mutta helpoilla ja yksinkertaisilla aineilla saatiin todella näyttäviä kokeita aikaiseksi. Aika kului siivillä ja tiedän muutaman jatkaneen kokeita kotona :)

Nyt on hiihtoloma vietetty ja on aika palata takaisin ruotuun. Taidan päästä ensimmäistä kertaa esittelemään lapasia. Aloitin lapset ilman ohjetta kolme riviä oikeaa ja kolme nurjaa. Kun olin päässyt melkein resorin loppuun törmäsin Ailin lapasten ohjeeseen  Ullassa. No, eihän se auttanut kuin jatkaa, alusta huolimatta, Ailin lapasten ohjeella.

Otin langat omasta varastostani ja vähän kyllä epäilytti yhdistää tällaiset värit. Kuitenkin, kun lapasia aikani katselin, ne alkoivatkin näyttämään ihan kivoilta. Molemmat langat ovat oletettavasti 7-veljestä. Ovat olleet jo vuosia tuolla lankalaarista ja ties kuinka kauan sitä ennen äitini lankapussissa.

Lopputulokseen olen kuin olenkin tyytyväinen. Ohje oli helppo ja lopputulos näyttävä. Eikä näihin mennyt kohtuuttomasti aikaakaan. Näitä voisi tehdä useampiakin :)

Kakku oli siskonpoikani 1-v syntymäpäiville. Kuorrutus on sokerimassasta ja epätasaisuus johtui siitä, että siskoni ei halunnut väliin kermaa tai edes hilloa tasoittamaan. Tähdet ovat myös värjättyä sokerikuorrutetta.Välissä oli sitruslime-rahkaa ja valkosuklaata. Epätasaisuuksia lukuunottamatta olin ihan tyytyväinen kakkuun.

Tyttäremme pitävät kovasti keittiöpuuhista. Jostain syystä minä olen viime aikoina väsähtänyt, enkä oikein jaksa tyttöjen kanssa keittiössä puuhailla. Meille oli tulossa vieraita kylään, jolloin innostuin väsäämään jotain helppoja naposteltavia tyttöjen kanssa. Aikaa vievää puuhaahan se oli, mutta olimme kyllä  tyytyväisiä lopputuloksiin. Tytöt olivat oivia cocktailtikkujen tekijöitä ja ruissipsien täyttäjiä. Ennen kaikkea kaikilla oli mukavaa näitä tehdessä :)

Ulkona on niin uskomattoman kaunista! Mittari näytti melkein 30 astetta pakkasta. Olisi niin ihana käydä ulkona kuvaamaassa pakkasen huurruttamia puita, mutta kun valoisan aikaan ollaan töissä. Josko sitä huomenna muistaisi ottaa kameran mukaan töihin.

Viikonlopun aikana sain kuvattua pipot. Ensimmäinen pipo on Wurm (raverly linkki), jota jo jonkin aikaa olin ihastellut. Esikoiseni näki, kun selailin pipo-ohjeita ja ihastui myös makkarapipoon. Hänelle neuloinkin koekappaleen. Pipo oli minunkin mittakaavallani nopea ja helppo. Neulon ehdottomasti tällaisen itsellenikin.

Ihan ohjeen mukaan en mennyt, sillä en tehnyt taitetta resoriin. Tyttö on pitänyt pipostaan kovasti. Jos jotain tekisin toisin, niin vähentäisin ehkä pari mallikertaa, mutta kelpaa noinkin. Lankana äitini lahjoittamaa vanhaa nallelankaa.

Toinen pipo meni nuoremmalle tytölleni. Minähän ostin Alpakka lankaa syksyllä, jotta saisin molemmille tytöilleni jotkin päähineet. Lankaa menikin yllättäen paljon esikoisen huiviin, joten nuoremman pipoon ei jäänyt riittävästi. Karusti vain jatkoin valkoisella Alpakka langalla (merkeistä ei enää ole mitään hajua...)

Tässä harmittaakin se, etten yhtään ajatellut, että olisin voinut tehdä vaikka raitoja tai muita kuvioita. Nuorempi sanoikin, että hän näyttää ihan kaljulta. Virkkasin kukan Perhosefektin blogista löytämälläni mallilla. Johan alkoi tytöllekin kelvata :), vaikka kiinnitin kukan liian ylös :/.  Pipo on kuitenkin loistava esim. luistelukypärän alla, ohut ja lämmin.

Nuoremmastani on todella vaikea ottaa kuvia, sillä hänellä on ihan omat visionsa kuinka poseeraa kuvissa :) Pipoa ei näkynyt kunnolla oikein missään kuvassa, mutta koska kyseessä on ihan peruspipo omasta päästä neulottuna, ei liene mikään suuri menetys :)

Muistaakseni olen joskus tehnyt uuden vuoden lupauksia ja muistelen, että yksi niistä olisi saada kaikki keskeneräiset käsityöni valmiiksi. Kuten niin usein, on tämäkin lupaus jäänyt lupaukseksi. Olen toki saanut monta keskeneräistä työtä valmiiksi, mutta tahtoo olla niin, että jokaista valmistunutta keskeneräistä työtä kohden löytyy uusi keskeneräinen työ. Vaan eikös se tavallaan ole myös käsitöiden ajatus, kokeilla paljon uutta? Tärkeintä on matka, eikä päämäärä jne :).

Minulla itseasiassa on kaksi valmista pipoa ja lapaset odottamassa valoista kuvaushetkeä. Ehkä sellainenkin vielä löytyy ja pääsen ylpeänä esittelemään tuotoksiani.

Tätä ei nyt voi uuden vuoden lupaukseksi laskea, mutta pyhinä suivaannuin täysin kotitöihin. En siis tekemiseen, vaan siihen, että näytti siltä, että vain minä niitä tein! Siispä tein meille kotityölistat, jossa on neljä kohtaa. Viikon jälkeen homma vaihtuu. Jokainen perheen asukas iästä riippumatta pääsee tekemään joka päivä kotitöitä. Noh, muutamia poikkeuksia tietysti on. Joka viikolla on myös viikon tähti, jolla on helpoin kotityö ja jos hommat ovat hoituneet, viikon tähti päättää, mitä tehdään lauantaina yhdessä. Vielä ainakin innostus on huipussaan ja toivottavasti tämä helpottaisi edes hieman meidän kaoottista elämäämme...

Ja jos vielä päätän käsityöaiheeseen, niin mainittakoon, että esikoiseni on kovin innostunut neulomaan! Kovasti olen yrittänyt puhua, että neuloisi rättejä meillekin, eikä vain lahjoiksi. Me niiiiin tarvittaisiin lisää rättejä :). Vaan saas nähdä, minne seuraava rätti matkaa.

Nyt tähän ne muutamat lahjat, jotka saatiin käsin tehtyä. Ei ollut tarkoituksellista, mutta huomasin, että tänä vuonna oli rättivuosi :). Kesällä oli työkaverin kanssa puhe neulotuista/virkatuista räteistä. Hän innostui ajatuksesta ja päätin jo kesällä, että neuloisin hänelle vaaleanpunaiset rätit. Näitä tehdessä neulominen ei huvittanut yhtään, joten päätin virkata rätit.

Jotenkin hassusti kupruilevat tuossa. Suht tasaiset reunat niihin kyllä sain, kun virkkasin puolipylväät reunoja kiertämään. Malli on ihan omasta päästä keksitty. Rättien alla näkyy mieheni mummon virkkaama päiväpeitto, joka on meidän (minun) suuri aarre.

Esikoinen halusi myös neuloa opettajalle jotain lahjaksi. Kovin yritti isotöisiä lahjoja ehdottaa. Lopulta innostui tekemään rätin hänkin. Alku oli vähän takkuista, mutta puolen välin jälkeen alkoi sujua ja valmistuihan se rätti ajoissa opettajalle.

 Olen äärettömän ylpeä hänestä, sillä hänellekään töiden loppuun saattaminen ei ole helppoa. Minä päättelin ja virkkasin reunoihin kiinteillä silmukoilla kerroksen, mutta muuten on rätti hänen tekemänsä. Opettajakin oli kuulemma pitänyt lahjasta, eikä meinaa raaskia sitä rättinä käyttää :)

Tuolla "käsityökorissa" odottaakin jo pari valmista työtä päättelyä, mutta ennen niiden esittelmistä me hiljennymme joulun viettoon!

Oikein rauhaisaa ja rentouttavaa joulua!

...jo joulu sarastaa.

Tänäkin vuonna kävi, niinkuin niin monena vuotena aikaisemminkin. Oma tekoiset lahjat jäävät puolitiehen. No, jokusen saan valmiiksi ja toivottavasti ehdin ottaa niistä kuvat, kun valmistuvat. Harmittaa vain niin kovasti, kun jäävät kesken, mutta ovatpaha jo alussa ensi vuotta ajatellen :). Näinhän minulla yleensä asiat menevät. Aloitan tänä vuonna ja saan ne ensi vuonna valmiiksi.

Tänä vuonna samoin kävi myös leipomuksille. En yksinkertaisesti ehtinyt leipomaan pipareita kummempaa. Harmittaa tietysti, mutta minulle on niin paljon tärkeämpää, että kaikilla muillakin on mukava mieli. Nyt toisaalta kyseenalaistin moisen ajattelun. Jos minun jouluni tulee puuhailemisesta, niin miksi minun pitäisi jättää ne tekemättä ja juosta kaupoissa, mitä inhoan. Ihan vain siksi, että perheellä olisi hyvä mieli. Mutta on tällä juoksemisella toinenkin puoli, sillä ihan hirmuisen ihanaahan se on käydä lasten joulujuhlissa, kuunnella ja katsella, mitä ovat vuoden aikana oppineet. Ilman juoksemista näitäkään en olisi todistamassa :)

En siis anna minkään turhan päiväisen masentaa minua, en edes kurjan sään. Eikös se ole niin, että joulu tulee siitä, mitä sydämessään tuntee? Ei siihen tarvitse kaikkien asioiden olla täydellisesti. Mukavan rauhaisaa joulunalusviikkoa!

Joskus, ihan vain joskus, meinaan hermostua tähän juoksemiseen ja kiireeseen. Kun tähän vielä yhdistetään ominaisuuteni sotkea päivät ja ajat, on soppa ihan valmis. Esimerkkinä eilinen päivä, kun kiireisen työpäiväpuolikkaan jälkeen juoksin bussiin, josta nipinnapin myöhästyin. Periaatteessa en olisi päässyt aikaisemmin, eli en siitä syytä itseäni. Koska en pystynyt aikaa peruumaan, jouduin tilaamaan taksin, jotta ehtisin tapaamiseen. Tilasin ja ehdin paikalle vain muutaman minuutin myöhässä, ihan vain huomatakseni, että minun piti olla tapaamisessa jo toista tuntia sitten. Siitä hetkestä oli ilo kaukana...

Ai että minä kadehdin ihmisiä, jotka ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tavarat mukana ja aina edustavan näköisenä.

Sama koskee tietysti myös kotiasioita. Kuinka sekaisein ne asiat voi olla. Missä välissä sitä ehtisi ylipäänsä siivoamaan ja puunaamaan? Eihän ehditä kunnolla kotona olla ja kun olemme, niin silloin kyllä siivotaan, mutta mikä on se riittävä kotonaoloaika, niin että kaikki tai edes suurin osa tavaroista olisi järjestyksessä? Vaan ei auta valittaa, sillä monta kertaa mieluummin elän täyttä elämää kiireineni, kun makoilen tyhjän panttina sohvalla. Tällä hetkellä vain ärsytyskynnykseni on täynnä! Ehkä jo huomenna on asian tiimoilta parempi mieli ja jaksan taas juosta paikasta toiseen.

Pitkän viikonlopun aikana pyysimme paria isomman tyttösen kaveria pipareita leipomaan ja koristelemaan. Muutama onneksi pääsi ja he jäivätkin sitten yöksi asti ja jatkoivat aamulla koristeluja. Nuorimmainenkin oli mukana koristeluissa ja voi ihme, että tuli hyvin sokerisia taloja :) Jos oikein tarkasti katsoo, niin katto näkyy taustalla.

Kokonainen kylähän me saatiin aikaseksi :) 10 niitä tuli yhteensä

Pari taloa lähempää. Talot ovat pieniä n. 10 cm korkeita ja suunnilleen saman verran leveitä. Jostan netistä printtasin pienen talon kaavat. Tein näillä kaavoilla jo viime vuonna ja pidin kovasti. Ainakin itse pidän isojen talojen syöntiä tuskaisena. Tällainenkin tekee jo itselle tiukkaa, mutta lasten avulla ollaan tämän kokoiset talot saatu hyvin syötyä.

Koristeiden määrästä ei tingitty :)

Ensimmäinen talvikuva muuten on parin vuoden takaa, mutta tuo maisema tuli mieleeni, kun katselin pipareita leipoessa ulos ikkunasta. Lunta oli satanut reilusti ja oli niin ihana talvinen maisema. Nytkin taitaa sataa, mutta taitaa tulla räntänä, kun mittari on nollan paikeilla. Voi tuota harmautta ja synkkyyttä. Sitä kunnon talvea odotellessa!

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa!

Alkuun laitan kuvan meidän 5-vuotiaan tyttömme tekemästä tuikkukiposta. He olivat tällaiset itsenäisyyspäivän tuikkukipot tehneet päiväkodissa. En tiedä, mitä maalia ovat kippoihin käyttäneet, mutta minusta tuo näytti upealta. On varmasti kovalla käytöllä, vaikka hiukan arveluttaa, kun on pilttipurkkiin tehty. Jospa se kuitenkin kestää, tai ehkä hommaan sinne led-kynttilän.

Meillä olikin kovin vauhdikas pitkä viikonloppu. Tehtiin ainakin sata asiaa ja mukavaa oli. Tosin itse en koe olevani kovin levännyt, mutta ehkä se ei ollut tällä kertaa tarkoituskaan. Siivosimme urakalla, kävimme kansalaisopiston namien valmistus kurssilla esikoisen kanssa ja vielä vietimme piparitalkoita useamman tytön voimin. Niistä tuotoksista kuvia tulossa.

Tähän laitan kuvan meidän joulukalenterista. Näin tämmöisen Martha Stewartin ohjelmassa ja siitä paikasta päätin sellaisen tehdä meille. Ohjelmassa teko näytti paljon helpommalta, mutta onnistui se minultakin. Kuvaus oli hiukan haasteellista, kun oli heijastavat purkit. Tarpeeksi kun etsi eri kuvakulmia, niin sain jonkunlaisen kuvan. Olisi ihanaa oppia ottamaan kunnon kuvia...

Ei ihan samaa kaliiperia Marthan kanssa, mutta kelpaa kyllä meidän tarkoitukseemme :). Kovin oli kimaltavaa työtä ja uskotte varmaan, että olimme aika hileisiä tämän askartelun jälkeen ;)

Ups, sukkasato oli ja meni.

En vain ehtinyt postata aikaisemmin tuotoksiani. Ihan mukavasti sain neulottua kummilapsilleni sukkia. Yksi jäi ilman, mutta hänkin vain siksi, kun lanka loppui kesken. Yhdet sukat menivät käyttöön ilman, että muistin kuvata. Eli yhteensä neljät sukat tuli tänä vuonna tehtyä :)

Minulla outo tapa, sillä ostan kerän lankaa ja niistä neulon niin monelle kuin on riittänyt. Voisin ehkä tehdä välillä muillakin väreillä, mutta tunnen itseni, enkä saa langanlopuista mitään aikaiseksi. Siksi tahdon tehdä vain yhden kerän kerrallaan. Ensi vuonna taidan kuitenkin ostaa kaksi kerää erilaisia lankoja, sillä lapset kasvavat ja veikkaan, että ensi vuonna ei tule näin montaa sukkaa yhdestä kerästä :)

Niin ja siis lankojahan minulla on, kuten jostain aiemmasta postauksesta voi nähdä. Ovat vain kovin hempeitä pojille. On se ihanaa, kun on noita kummipoikia. Vaihtelua värimaailmaan ja pysyy vähän tuossa poikienkin maailmassa mukana.

Tänä vuonna suurin osa ystävistäni täyttää pyöreitä. Mietin monesti, kuinka heitä muistasin. Usein päädyin käsityöpuoteihin ja sieltä ostin jotain heille sopivaa. Onnistuin kuitenkin neulomaan lapaset yhdelle ystävälleni. Ihastuin täysin alpakka lankaan ja siitä neuloin ystävällenikin lapaset. Ajatuksena oli talvimarjat. Toteutus ei todellakaan ollut, mitä ajattelin, sillä ajattelin päälle kirjoa kiekurat, jotka olisivat oksia ja niihin ommella helmet marjoiksi. No, helmet sain ommeltua, mutta päälle kirjominen ei onnistunut, ei sitten millään, joten jätin ne pois.

Lapaset ovat tyttäreni kädessä, joten ovat todella väljät, mutta saajalleen suunnilleen sopivat :) (Kelpo kuvauspaikkakin oli tyttäreni valitsema.) Mietin pitkään, todella pitkään ilkeänkö edes lähettää näitä hänelle. Mielikuva, kun ei vastannut odotuksiani, ei ollenkaan. Lähetin kuitenkin, sillä häntä ajatellen nämä oli neulottu ja vaikka osaa kyllä neuloa, niin tuskin itsellensä olisi lapasia neulonut. Eikä minulla ollut siihen hätään mitään muutakaan laittaa lahjaksi. Onnekseni hän piti lapasista paljon ja näin ne käytössäkin, joten ehkä nämä voidaan loppujen lopuksi laskea onnistuneen.  

Vihdoinkin jotain käsityötä! Olen kovasti innostunut neulomisesta, kun sitä voi tehdä telkkarin edessä. Muuten en varmasti pystyisikään mitään käsitöitä tekemään. Onneksi on yksisarjat, muuten olisi käsityörintamalla hyvin hiljaista. Ihan kuin se vilkasta olisi nytkään. Ei se määrä, vaan se rentoutuminen :). Plussaa on aina, kun voi jotain valmista esitellä.

Löysin paikallisen kauppahallin lankakaupasta ihanaa esikoiseni lempiväristä alpakkalankaa. Koska olin kuullut niin paljon hyvää alpakasta, oli minun ihan pakko ostaa sitä. Samaan aikaan minulla oli joku neulekirja kirjastosta lainassa, jossa oli hauska idea. Neulottu huivi. Esikoiseni ihastui ideaan (no, mihinkäpäs hän ei ihastuisi), joten lupasin neuloa hänelle sellaiset. Lisäksi hän bongasi kämmekkäät, jotka hyvin rehvakkaasti lupasin hälle neuloa.

Tässä on valmis huivi. Ohje on omasta päästä, idea ei. Huivi lähti kapenemaan hiukan liian hitaasti, mutta ei käyttöä haittaa. Huivi kiinnitetään niskasta napeilla. Virkkasin reunoista lähtevät lärpäkkeet, jotka tulevat toistensa päälle ja saa napeilla kiinni. On ollut hyväksi havaittu, sillä ei ole kertaakaan tarvinnut nappeja avata ja ovat vieläkin menossa mukana. Vaan mietinpä, että miksei niitä voinut suoraan kiinnittää toisiinsa?

Tässä ovat sitten saman sarjan kämmekkäät. Pieni moka tuli, kun neuloin näitä, sillä esikoiseni on käsiltään ja jaloiltaan minua hiukan isompi. Neuloin sitten omalle kädelleni sopivat, mutta en huomioinut, että hänellä on kuitenkin huomattavan paljon kapeammat kädet. No, ei makeaa mahan täydeltä. Hän kuitenkin pitää kovasti huivista ja kämmekkäistä. Ovathan ne pehmeitä ja lämpimiä, eivätkä kutita yhtään!