Olipa kerran tylsät kuluneet puiset jakkarat, joita rakastin, mutta joista ei ollut silmäniloa. Meni monta vuotta ja jaksoin aina vain haaveilla kauniista värikkäistä jakkaroista. Projekti vain tuppasi venymään. Ylipäätään projektien aloittaminen on vaikeinta, mutta vaikka pääsisin alkuun, niin usein myös loppuun saattaminen tuottaa vaikeuksia. Aika vaikea yhtälö.

Jakkarat eivät ole ainoita, jotka joutuvat odottamaan uutta nousuaan.Suunnittelen paljon, mutta toteutan vähän. No viime kesänä vihdoin saimme maalattua tyttäriemme huoneet suunniteltuamme asiaa huolella noin kaksi vuotta. Maalia jäi sopivasti yli, jakkarat olivat houkuttelevasti tiellä, minulla oli sopivasti vain kolme hommaa menossa (yksi oli aitojen maalaaminen) ja paljon energiaa. Mitä siitä sitten seurasi? Tietysti jakkaroiden uusi aikakausi. Aikaa meni ehkä tunti. Tähden maalaaminen toisen tunnin, jos lasketaan että etsin tähden mallin leikkasin ja sovitin tuoliin. Tähti tehtiin "puhdistamalla" aidan maalauksessa käytettyä pensseliä. Kaikki vain sattui osumaan nappiin ja siitä seurasi maalatut jakkarat.

Eivät ehkä värikkäitä, eivätkä yksikään huolellisista suunnitelmista toteutunut, mutta tuolit ovat iloisia uudesta pinnastaan, lisääntyneestä käytöstä ja omistaja tyytyväinen aikaan saannokseensa. Tarinan opetus oli, että tekemättömät työt rasittavat enemmän kuin tehdyt työt. Ei, ei se näy edelleenkään käytännössä, mutta olen yrittänyt ja lupaan yrittää enemissä määrin suunnitella vähemmän ja toteuttaa enemmän.